Wonderful time

My dear hostfamily,

Five months ago I came here. I had only my suitcase with me. It was full of stuff I thought I might need. I was looking forward to my year ,but I didn't have many expectations. I was coming here with an open mind.

All I knew about you were your names, and some basic informations I got from your emails. I had no idea what kind of people you are, or how is your daily life like. I didn't know how we would get along: would I became part of your family, and have fabulous time with you, or would we be unable to live together?
 I was coming here trusting, and hoping everything would be fine.

 

Now after these five months I've spent with you, I can honestly say that I'm the luckiest person in the world 'cause I got to know you. You are the most friendly, and heartfelt people I've ever met. I feel myself so privileged to be able to belong your family.

You have done so much for me: 

You  have took me part of your family. I'm like your own child, your own "Tuhkimo" (Cinderella). 

You have been so patient for teaching me, how to do things at your home: when I have done something in a wrong way, you have told me how you usually do it. And I've tried to remember, and learn all those things.

You have always been supporting my decicions, and giving advices when I've needed them.

You have taught me how to live in the new, and different culture, on the other side of the world. You have understood how hard it sometimes is.

You have been here for me, when I have been feeling sad or homesick. Supporting, listening, and telling that I can do this, don't give up.

You have helped me with a school. I have been feeling frustrated for school projects, and homeworks many times. You have helped me to do them. Basically, you helped me to survive in a high school.

You gave me the opportunities to visit in Portland, Seattle, Florida, and many other places.

You have been explaining things for me, when I haven't been able to understand something.
You have taught me so many things about English.

Seriously, I don't have enough words to tell everything I've got from you. The list is long.
You have been one of the reason, why my year has been so awesome so far!

I am gonna be your Tuhkimo forever! ;D (For the other people: it's an inside joke :D )

 

I have had wonderful, amazing, and unforgettable time with you. This time will be forever in my heart. All those moments we have had together, they'll never go away!

For example I'll never forget:

 Our evening dinners, while watching Jepardy, and eating delicious food.  

Our conversations about everything, you made me thought of things from the different perspectives.

Our joking, you have made me laugh so many times.

Our evening times, when I should have been doing my homeworks. Anyway, it was more interesting to sat in the living room with you, watch TV, movies, and talk about things.

Our "lovely" morning rides to school, when I felt myself so tired. I wasn't the most talkative person. You cheered me up.

Our Sunday night dinners ,where I've met so many great people.

Our Friday evenings at the McMenamins.

Our trips.
Our daily life.
All days I've spent with you. I've enjoyed of every second from the bottom of my heart!

 You have been one of the reason, why my year has been so wonderful!!
 

 

I just don't have enough words to tell you, how much I love you, and how grateful I am. You have done so much for me. I don't know what I would have done without you. My year would've been so different!

 

Now it's time to open a whole new chapter in my book. It's time to move to the second host family. It's time to see different lifestyles and ways to do things. I'm sure my time is continuing to be amazing. I will still come to visit you many, many times before I'll go back to Finland. And never know, maybe some day I will see you in Finland!
One thing is sure, I'm gonna stay in touch with you for the rest of my life!

Thank you for being my family, I'm gonna miss you!
 I love you!

Your daughter,
Jenni



Christmas time

 Moi vaan ja hyvät uudet vuodet vaan kaikille!

Kun tammikuun puoliväli alkaa lähestymään väjäämättä niin ois varmaan pikkuhiljaa aika saaha kerrottua joulukuulumiset pois alta. Mulla on vaan ollut niin paljon tekemistä ja jos on joskus sattunut olemaan aikaa, niin en oo ensimmäisenä miettinyt blogia, vaan oon tehnyt kaikkea muuta.

Parissa viikossa on kerennyt taas tapahtua niin monenlaisia asioita ja niin monenlaisia tunteita on mahtunut mukaan, että en oikeen ees tiiä mistä alottaisin. Joulu oli ja meni, vuosi vaihtui, oon käynyt treeneissä, hiihtoleirillä ja kisoissa, viettänyt aikaa kavereitten kanssa, koulukin alkoi taas vaihteeksi  ja mielen virkistykseksi (koulu on niin parasta mitä tiiän.. no ei se oikeesti oo niin paha täällä, kun ei tarvi ressata arvosanoista ;D ), oon ikävöinyt Suomeen ekaa kertaa kunnolla, ollut väsynyt, turhautunut, iloinen, onnellinen, surullinen jne. Lista jatkuu ja jatkuu, suurinpiirtein kaikki tunteet on tullut koettua kuten vaihtarin elämään kuuluukin.

 So, here we go.

 

Joulua edeltävänä viikonloppuna käytiin hostäidin ja -siskon kanssa holiday-marketissa ostelemassa joululahjoja. Käytiin myös valitsemassa ja hakemassa joulukuusi tarhasta ja sit kävin Roseburgissa Natalian luona yökylässä. It was so much fun! <3

 

Finnish angel ;D

Holiday market

"STAY CALM, nothing is under control". So true!

Thai-food!

Matkalla joulukuusen hakuun





Sitten eikun vaan kuusen valintaan

Koristeltiin pipareita Natalian kans! :DD

Pipari ennen koristelua. Amerikkalaiseen tapaan piparitkin on valtavia :D

Ja sitten ei muuta kuin syömään!

Pipari jälkeen koristelun.

Natii <3

 Ja sitten saapui joulu. Joulu ilman tuttuja perinteitä: joulusauna, joulupukki, suomalaiset jouluherkut... ja lista jatkuu. Täällä ei myöskään löytänyt sitä samaa joulufiilistä, mikä Suomessa aina on ja välillä musta tuntuikin kuin olisi ollut aivan normipäivä. Myös kaikki ihmiset Suomessa, joiden kanssa on tottunut joulut viettämään, oli kaukana.

Kaikki tämä yhessä aiheutti sen, että jouluaatto ja joulupäivä oli mulle ne vaikeimmat päivät täällä tähän mennessä. En oo kertakaan koko aikana ikävöinyt niin paljon kotiin kuin nyt jouluna tein, eikä siinä kyyneleiltäkään vältytty. Mutta onneksi mulla oli ympärillä ihmisiä, jotka ymmärsi, välitti ja tuki mua! Ja vaikka joulu olikin tosi haastavaa aikaa, en siltikään kertakaan miettinyt että haluaisin tulla Suomeen. Ehei, sen aika ei oo vielä!  

 

Ikävöinninkin keskellä yritin silti parhaani mukaan nauttia ainutlaatuisesta ja erilaisesta joulusta ja totta kai niihinkin päiviin mahtui ihania hetkiä tärkeiden ihmisten kanssa! Jouluaattoiltana meillä oli jouluateria ja tänne saapui tuttuja kylään. Ja sit myöhään yöllä/illalla toimitettiin hostäidin ja- siskon kanssa joulupukin virkaa ja täytettiin joulusukat ja vietiin lahjat kuusen alle. Oli mukava ilta!

Joulupäivän aamuna sit herättiin ja avattiin lahjat, joista paljastui monia hienoja juttuja. Sain mm. rahaa, suklaata, vaatteita ja kyniä. Loppupäivä sit rentouduttiin, syötiin, vietettiin aikaa yhessä ja kävin mun counselorin luona. Oli siis aivan tosi rankka päivä, mutta myöskin ihana. :)

 

"Joulupuu on rakennettu,
joulu on jo ovella."



Joulusukat oottamassa joulupukkeroista. Mullakin oli oma sukka! :))

Dinnerin teossa :D

Joulupukit töissä! :)

Lahjat oottamassa avaajiaan!



Sukasta paljastunutta tavaraa! :D

 Joulupäivän jälkeen rupesi jo helpottamaan ja skypetys kotiin auttoi tosi paljon! Pian olikin jo aika lähteä neljän päivän hiihtoleirille Bendiin (which is in central Oregon). Joka päivä 7 tuntia hiihtoa, treenausta, hikoilua, kavereita, hauskan pitoa, pelejä, naurua, ruokaa, aikaisia herätyksiä ja muita mahtavia hetkiä! Voin kyllä sanoa, että tuolla viimestään kaikki koti-ikävän rippeetkin haihtui taivaan tuuliin! Oli aivan mahtavaa ja monista meijän joukkueen jäsenistä on tullut mulle aivan sairaan tärkeitä ja läheisiä!

 

Mt. Bachelor

<3

Proud to be a South Eugene Cross Country skier!

Lots of fun!! ;DD

 

Koko sakki! :DD Meijän joukkue ei oo näin iso, sillä tuossa kuvassa on yks toinenkin joukkue joiden kanssa harjoiteltiin osa ajasta! :)) yrittäkää löytää mut tuolta :D

Biathlon, ampumahiihtoa! Haha meikä oli kyllä niin hyvä..... ::DDD Kattokaa nyt, tuo asentokin on niin ammattilaisen näköinen xD Tuleva Kaisa Mäkäräinen ihan selevästi!

 

Mt. Bachelor tässäkin!

Don't ask, I have no idea what's going on!  ;PP

Friends!

 Uusi vuosi vaihtui mukavasti hostperheen kanssa aikaa viettäen, syöden ja rentoutuen. Tulin siis kotiin hiihtoleiriltä uuden vuoden päivänä, joten olin tositosi väsynyt.

Loman loppupäivät kului sit kavereisen kanssa aikaa viettäen, kirjaa lukien, nukkuen ja hiihtokisoissa käyden! Kisat meni ihan hyvin, sijoituin Junior Varsity sarjassa kuudenneksi. Mulle menestys ei oo niin tärkeää, vaan tärkeämpää on se, että saan pitää hauskaa ystävien kanssa ja totta kai myös pysyä kunnossa! Jo yhet kisat lähensi meitä ihan hirveenä! Oli niin ihana tuntea olevansa osa joukkuetta ja tietää että nää ihmiset on mun ystäviä!<3 

Hanging out with my friends!

Downtown Eugene

vähän juomista!

Hiihtokisoissa!

9th, 6th and 5th in JV race!  <3

Viime viikolla alkoi siis taas koulu ja piti vaihtaa unirytmi niistä klo. 12 aamuherätyksistä niihin klo. 8 aamuherätyksiin. Pikkasen vaan teki tiukkaa... ::DD Onneksi mulla on kumminkin ekana historia, jossa voi aina vähän silmiä ummistaa.. ;)) Oli siis melko rankkaa palata taas arkeen ja viikonloppu tuli kyllä oikeeseen aikaan.

Eilen meillä oli toinen hiihtokisa. Lähettiin aamulla aikasin (klo. 6.30) matkaan ja tultiin takaisin illalla (klo.20). Pitkä päivä siis. Oli aivan sairaan tuulinen sää ja lunta satoi pyryttämällä, mikäs sen parempaa! Oli vaan vähän hankala nähä eteensä! :D Oli kyllä aivan huippuhuippuHUIPPU päivä, vaikka kisat menikin multa vähän huonommin, ei niin hyvin kuin oisin toivonu! :DD Mutta eihän sitä joka päivä voi onnistua! Pääasia oli viettää aikaa ihanien kamujeni kanssa<3

Oli kunnon pyry kyllä! Hei ja huomatkaa se, että tuo on ylhäällä vuorilla ja siksi sielä sataa lunta! :DD Ei täällä Eugenessä oo lunta ollenkaan!

Semmosta täältä siis tällä kertaa! :)) Lyhyesti sanottuna oon hengissä ja tunteet on taas nousu suhdanteessa ja nautin sydämeni pohjasta. :DD Eli tosi hyvin menee!

Nyt ois aika toivottaa hyvät yöt, sillä kello on jo 12 yöllä/illalla ja huomenna kouluuuuuuuuun..... Hups, pitäis varmaan lähtä nukkumaan! ;P

Voi olla, että saatte postausta taas piakkoin ja vieläpä englanniksi, sillä hostperheen vaihto ois edessä keskiviikkona ja aion omistaa sen postauksen mun mahtavalle ja rakkaalle hostperheelle! :))

Elikkä siis palataan asiaan!

 

Jenni